Keijukaisten tanssi

On aivan taijanomainen aamu. Päällämme roikkuu hento usvaverho, jonka läpi aurinko yrittäää pilkistää. Gunnar kertoi että sitä kutsutaan keijukaisten tanssiksi. Varsinkin sellaista usvaa, joka tulee jokien ja kosteikkojen ylle. On viileää, mutta ihanan rauhallista ja hiljaista. Tulee kaunis päivä.

Vähänkuin eilen. Vaikka eilinen olikin ärsyttävä päivä. Oli maanantai, jolloin minulla ei ole aamupäivällä tunteja. Minulla olisi valinnaista, tanssia, mutta se on vielä vähän epävarmaa saanko sitä. Istun siis koko aamupäivän avoimessa koulussa ja opiskelen ruotsia. Ja kun tulen lounaalta, kuulenkin että iltapäivän tunnit on peruttu. Really nice! Ei olisi siis tarvinnut tulla kouluun ollenkaan. Jep, ja sitten vaan odottamaan miljoona tuntia, etää voi sitten joskus matkustaa bussilla kotiin. Aika turhauttavaa.

Mutta kun matkustin Noran kautta kotiin, aurinko paistoi ja koko Noran kaupunki kylpi auringossa. Bussimatkakin oli harvinaisen tapahtumarikas. Näin taas hirven ja kaksi vasaa juoksemassa pellon poikki. Ja kun bussi ajoi ala-asteen ohi, näin Sandran vilkuttamassa.

Kotona otin pörröisen issikan ha'asta ja lähdin ratsastamaan. Turhalta tuntunut päivä muuttuikin todella epäturhaksi!

Vohveleita ja hirvisafari

Perjantai on vohvelipäivä. Silloin tehdään paljonpaljon vohveleita, joita syödään jäätelön ja puolukkahillon kera. Ja seuraavina aamuina laitetaan juustoa päälle ja mikroon, NAMSK! Niin herkkua!

Tänään vohveliaamiaisen jälkeen ratsastimme auringonpaisteessa ja illalla lähdimme safariajelulle etsimään elukoita metsäteille. Täällä on kaikkia mahdollisia eläimiä ihan lähimetsissä. Joka ilta/yö pihan läpi kulkee kettu, hirviä on paljon, susia silloin tällöin (varsinkin talvella näkyy paljon jälkiä) ja on täällä ollut karhujakin, mutta onneksi vähän kauempana. Niin ja ilveksiä!

Ajoimme kauankauan metsäteitä toivoen että näkisimme hirviä. Jonkin aikaa ajettuamme näimme kolme peuraa kaukana pellolla. Seuraavaksi näimme kuolleen vaskitsan tiellä ja sitten majavan uimassa kaukana järvellä. Sitten kaikki alkoi olla jo aika pettyneitä, koska olimme ajaneet pitkän aikaa näkemättä yhtään hirveä tai sutta.

Loppujen lopuksi meitä onnisti ja näimme hirven! Se seisoi pusikossa jonkin matkan päässä ja hetken päästä katosi. Onnistuin kuitenkin saamaan siitä pari kuvaa! :D

Olimme kaikki tosi innokkaita kun olimme nähneet sen ja jatkoimme lenkkiä kohti kotia ja jäätelöä. Todella lähellä kotia saimme kuitenkin uuden yllätyksen: Tien yli juoksi hirviemo ja kaksi vasaa!!

Loppujenlopuksi siis saldo oli neljä hirveä, majava,vaskitsa, kolme peuraa ja lepakoita. Ja suuret suklaajätskiannokset iltapalaks!! :P Ja talvella kuulemma voi nähdä paljon useammin hirviä. Hauskaa! ..jos istuu autossa..

Safaritunnelmissa
Lotski

Villihevosia

Maanantaina kolun jälkeen ajettiin Gunnarin kanssa Faluniin. Tarkoitus oli mennä katsomaan siellä olevia tilan issikoita ja kuvaamaan niitä. Oli loistava kuvaussää: aurinko paistoi ja kaikkialla oli vielä ihanan vihreää. Hepoilla on tosi ihanat suuret laitumet, joissa on paljon ruohoa ja puita siellä täällä. Niin idyllistä! Ja tietystikkin issikat on laitumilla laumoissa, noin 7 hevosta yhdessä.

Tuli vähän sellainen olo kuin olisi jossain elokuvassa, jossa laitumella laukkaa puolivillejä poneja. Hevoset olivat kylläkin todella kilttejä ja kesyjä kaikki, mutta muuten tunnelma ja maisemat olivat suoraa filmiltä. Ne tulivat heti katsomaan ketä on tulossa kun kävelimme laitumelle. Ne nuuhkivat ja olivat rapsutettavina. Ja kun kävelimme laitumella, ne seurasivat perässä uteliaina.

Gunnar otti paljon hienoja kuvia, joita varmasti tulee tilan kotisivuille. Ehkä jos pyydän kauniisti, saan laittaa myös tänne. Mullakin oli kamera mukana, mutta Gunnarilla oli järkkäri ja mä yritin saada heppoja laukkaamaan.

Kotona olimme vasta myöhään illalla, mutta takana oli sentään hieno kuvauspäivä.

Kuvia ihaillen
Lotta

This is Sweden calling!!

Sku dag!

Täällä sitä ollaan ja hauskaa on! On ollut pieniä ongelmia koneelle pääsyn kanssa, eli nyt olis vaikka mitä uutta kerrottavaa.

Mistäs sitä sitten alottais..?
Niin siis puolitoista viikkoa sitten lensin yksin, vain minä ja matkalaukkuni, Arlandan lentokentälle. Jotenkin sitten onnistuin löytämään muut vaihtarit ja pääsimme lähtemään alkuleirille. Leiri oli ihan mahtava ja kaikilla oli varmasti tosi hauskaa! Meillä oli muutama ruotsin tunti, ryhmäjuttuja, jutustelua, syömistä, ja FIKA!! Aamufika, päiväfika, iltafika.. ja tietysti perjantai-illan myspys, eli sellanen illanvietto. Ja sitten olikin jo yhtäkkiä se päivä kun kaikki lähtivät perheisiinsä :(

Itse matkustin kaksi tuntia junalla Örebrohon. Sieltä minut haki Gunnar, Sandra ja Malin. Viimiset kaksikymmentä minuuttia junassa oli tosi jännittävät, mutta sen jälkeen olin vaan innoissani. Talo on oikein mukava, perinteinen punainen, valkoiset karmit ja siniset ovet. Minun huone on alakerrassa "kellarissa", oma vessa, oma ovi ja ihana lipasto.

Heppoja on ympäriinsä siellä sun täällä. Pihapiirissä on tällähetkellä neljä issikkaa, yksi arabi, yksi shettis ja yksi welsh poni, sekä kolme falabellaa. Tai oikeastaan yksi falabella, yksi puolifalabella ja yksi miniponi. Viimeviikolla syntyi myös yksi pikkualpakka, joka on hurjan söpö. Kissoja vilahtelee aina silloin tällöin ja koiria on kolme isoa: Mick, Lucas ja Cesar.

Olen ratsastanut kahdella issikalla ja kohta voin kokeilla myös kolmatta. Malinin hevonen, blesi on kiltti ja hieman laiska. Malin tulee tänne aina lomilla ja viikonloppuisin. Hän asuu Örebrossa ja käy siellä yhdeksättä luokkaa. Meillä on oikein hauskaa yhdessä! Eilen ratsastimme maastossa ja yritimme löytää yhtä polkua. Siis käytännössä rastastimme keskellä metsää, ja se oli tosi hauskaa. Myöskin vähän jännää, sillä ei tiennyt mitä seuraavan puskan takaa tulee ja voiko sinne ratsastaa. Lopulta päädyimme hakkuualueelle ja jouduimme kääntymään takaisin. Tänään meillä oli myös tosihauskaa kun ratsastimme ilman satulaa. Menimme ensin kentällä vähän aikaa, kokeilimme katrillia (joka muuten sujui aika hyvin..) ja minä kokeilin ratsastaa ilman ohjia. Sitten kävelimme pienen lenkin maastossa. Kristina otti hienoja kuvia, joita laitan tänne sitten jossain kohtaa!

Pian saan opetella islanninhevosratsastusta, sillä viikon päästä Tess alkaa pitää minulle tunteja kaksi kertaa viikossa. Tess sisäänratsastaa perheen hevosia ja kouluttaa niitä silloin tällöin. Siitä tulee tosi hauskaa! Muutenkin täällä on hauskaa: saan ratsastaa koska vain tahdon, ja talvella voin valita itselleni "oman" hevosen, jota ratsastan ja hoidan ja annan iltaruokaa! Ja arvatkaa vain mitä Gunnar vielä sanoi! Jos otan Nösin hoidettavakseni ja treenaan sitä talven, voin ehkä keväällä mennä sen kanssa kilpailuihin! Ihan superia! vaikka en tiedäkkään miten islanninhevostyyliin ratsastaminen alkaa sujua. Ainakin se on tosi erilaista kuin perus kouluratsastus!

Sellaista! Ja perhe on myöskin oikein kiva! Eilen pelasimme koko aamupäivän erilaisia pelejä, jotka muuten voitin kaikki (suomalainen skill). Perhe on myös kärsivällinen selittämään, kun olen ihan ulapalla mistä puhutaan. Mutta sentään ymmärrän jotain ja pystyn ihan suht sujuvasti juttelemaan heidän kanssa. Ja jos joskus tulee ahdistus ettei kukaan ymmärrä, niin voin juosta naapuriin, jossa asuu suomesta kotoisin oleva Tiina! No ei vaiskaan, ei pelkoa, en aijo tehdä niin :P

Aivan muuten! Minun luokallani on myös tyttö joka osaa jotenkin suomea. Hänen äiti on suomesta, mutta ei hän kaikkea ymmärrä. Koulussa oli tositosi jännittävää ekoina päivinä, en oo varmaan koskaan jännittäny niin. Kaikki sujui kuitenkin hyvin; pääsin tekemään ihanaa ohjelmaa: estetiska programmet. Se on vähän kuin taide ohjelma, eli paljon kuvista jne. Luokka vaikuttaa ihan kivalta, ja alan pikkuhiljaa tutustua muihin. Minulla on kyllä kaksi tyttöä luokallani, jotka vähän kuin "katsovat perääni" eli auttavat kaikessa. Se on tosi hyvä, niin ei ole niin orpo olo!

Kaikki siis on sujunut tähän mennessä hyvin! Ajattelin nyt lopettaa tämän romaanin kirjoittamisen ja jatkan myöhemmin! Kuvia tulee myös vähän myöhimmin. Siihen asti voitte käydä katsomassa tilan kotisivuja :http://www.bjorktorpislandshastar.se/

Puss o kram kaikki!

Huomenna

Huomenna on se päivä kun lähden. En osaa sanoa mitään, menetin juuri puhekykyni. Minulla ei ole sellainen olo että huominen olisi huominen. Lähdetään aamulla kasin ajoissa kotoa kentälle. Lento lähtee 12.30. Sitten neljän päivän valmennus i Stockholm. Kassi painaa kilon liikaa. Mä ajoin esittää spanielia niin ehkä ne ei jaksa valittaa. Ei kai muuta. Ostin äitille nenäliinoja..

Tavaroiden helinää

Pakkaaminen. Toisten mielestä se on järjestelmällistä, tarkoin harkittujen tavaroiden asettamista laukkuun. Toiset ne vaan heittää kaapista jotain laukkuun ja vetää vetoketjun kiinni. Ei se niin vaikeaa ole! On vain niin helppoa nähdä helppo vaikeana ja yksinkertainen monimutkaisena.

Mitä jos sitten teenkin niin: otan kaapista vaatteita heitän laukkuun ja otan laukun kantoon? Riittää kun sen tekee viimeistään keskiviikkoaamuna. Mitä turhaan pohtia kuukausia etukäteen sellaista joka kestää puoli tuntia?

Tai sitten on. Ne toiset, jotka vain heittävät tavaransa kassiin, ajattelevat asiaa etukäteen noin kymmenen sekuntia. Jos minä, ylijärjestelmällinen Lotta, yritän samaa, löydän itseni lähtöä edellisenä päivänä paniikin ja stressin valtaamina. Joidenkin on vain pakko suunnitella ja murehtia etukäteen jotta voi oikealla hetkellä jättää sitten murehtimatta. Hyvin suunniteltu, puoliksi tehty?

Noh, kuitenkin tänään sen aloitin. Keräsin takkini, laukut, kengät, pipot, hanskat yhteen kasaan lattialle, ja nyt voin tyytyväisin mielin todeta, ettei se niin vaikeaa ole. Pian se tulee, lähtö, mutta pian se myös menee. Kohta palaan jo takaisin ja murehdin  -miten puran laukkuni?

Minä ja perhe

Olen 17-vuotias lukiolainen lähdössä vaihto-oppilaaksi Keski-Ruotsiin, Noran kuntaan. Menen YFUn kautta, jonka olen todennut oikeinkin hyväksi järjestöksi. Meillä on ollut jo lähtövalmennus toukokuussa ja lisäksi ohjelmaan kuuluu monia muita valmennuksia. Kun lennän Tukholmaan ensi keskiviikkona, menen suoraan neljä päivää kestävään saapumisvalmennukseen, jonne tulevat kaikki Ruotsiin tulleet vaihtarit!

Isäntäperheellä on maatila, josta löytyy jos jotakin eläintä, mutta tärkeimpänä islanninhevosia ja alpakoita. Harrastan ratsastusta, joten perhe on minulle aivan unelma! Saan kuulemma ratsastaa joka päivä jos haluan ja ehdin!

Hostperheeseen kuuluu isä, äiti ja pikkusiskot Sandra 9v ja Julia 6v plus kaksi siskoa, jotka ovat muuttaneet jo pois kotoa. Sain perheen 28.7 ja lähtöpäiväni on 11.8. Perhe tuli siis aika myöhään ja aiheutti pientä panikointia.. Koulusta en tiedä vielä mitään, mutta voi olla että se sijaitsee jossain vähän kauempana...

Kaikki lomakkeet on vihdoin täytetty ja viety erinäisiin paikkoihin, mutta jäljellä on vielä sitä suntätä tehtävää. Pikku hiljaa alkaa jännittämään, onhan lähtöön enää 8 päivää! Varsinkin se että missä välissä ehtii pakkaamaan... Lisäksi pitäisi vielä keksiä jotain tuliaisia hostperheelle vietäväksi, onko ehdotuksia?

Lotta till Sverige